Kaikki blogit puheenaiheesta Uskontokritiikki

Ei olla (tai aleta olemaan sun kanssa)!

Viime päivät politiikassa ovat olleet yllättäviä. Itsekin olen ... yllättynyt. Ja onnekseni sama koskee politiikan asiantuntijoitakin, jotka ovat ennustaneet hallituksen kaatumista ja pysymistä. Meno on ollut kuin keskellä Sipilän U -käännöstä.

Kuinka perustuslaillisten oikeuksien pyytäminen koetaan painostukseksi

Uskonto on yleisesti ottaen vaikea aihe. Se vaatii paljon sosiaalista tasapainoilua. Tästä hyvän esimerkin antaa äitini. Olimme aivan vähän aikaa sitten puhelimessa. Siinä keskustellessaan hän koki tarpeelliseksi nostaa esiin maailmankuvaeromme; Hän kertoi olevansa tyytyväinen siitä, että hän ei ole mitenkään puuttunut "uskonelämääni". (Sana oli mielestäni vähintään hitusen onnahtava, mutta hän käytti sitä.)

Olin aluksi, muutamat ensimmäiset sekunnit, hieman huvittunut tästä huomautuksesta.

Vauhdikas Tiainen

Patrick Tiaisella on ollut vauhdikasta aikaa. Miettisen & Pellin "Harhaanjohtajat" -kirja on maininnut hänet koska hänen saarnoissaan puhutaan erikoisia väitteitä ihmeistä. Kuten esimerkiksi siitä miten Tiainen kykenee ajamaan autolla ilman bensiiniä. Hänen puheensa ovatkin olleet hirmu omituisia ja epäuskottavia. Toisaalta ei niitä varmasti pidettäisi ihmeinä uskovaisten parissa jos ne olisivat totuttuja ja tavanomaisia. Eli jotain joka kokemuksemme perusteella vaikuttaa uskottavalta.

Kauhistelijoiden voima

Algoritmit ovat nykyään kenties tehokkain tapa käyttää näkymätöntä valtaa.

Opettavainen kokemus. (Tai ainakin turhauttava.)

Kirjoitin eilen blogauksen jossa ihmettelin miten "Harhaanjohtajat" -uskontokritiikkikirjaan suhtaudutaan eri konteksteissa niin eri tavalla. Tätä jaettiin jonkin verran sosiaalisessa mediassa ja jaoin sitä itsekin pariin paikkaan. Pyrin seuraamaan mitä niihin vastattiin. Linkkauksia oli paljon joten se oli vaikeaa. Toisaalta tämä kertoi että tekstissä oli jotain kiinnostavaa.

Uskontokriittisen kirjan sisällön tulkinnasta

Terho Miettinen ja Raija Pelli ovat kirjoittaneet kirjan "Harhaanjohtajat - Vahvassa uskossa". Se luetteloi ja kuvaa Suomessa tapahtunutta uskontolahkolaista toimintaa. Teos on tässä kohtuu kattava. Sisältö oli siitä kiinnostavaa, että se sisälsi paljonkin sellaista materiaalia joka on tuttu sellaisista teoksista kuin "mitä uusateismi tarkoittaa". Lähteistyskin oli suunnilleen samantasoista.

Pro potentiaalinen oikein elävä kristitty

Kristityt abortinvastustajat korostavat olevansa pro-life. Elämän puolella. Tässä kohden usein toistuvana väitteenä on se, että heille ihmisarvo on erottamaton ja ääretön ja ehdoton. Tämä absoluuttinen ihmisarvo on jotain jota he pitävät objektiivisen moraalin ytimenä ja myös kristinuskon lahjana länsimaiselle sivistykselle.

Islamin on pystyttävä kohtaamaan kritiikkiä

Salman Rushdie, Ayan Hirsi Ali, Bill Maher ja kumppanit ovat oman aikamme Galileo Galilei, Friedrich Nietzsche ja Bertrand Russell. Heitä ei oteta massoissa vakavasti kunnes elämä heidät jättää ja ajan tuoma jälkiviisaus heidän sanomaansa kultaistaa.

Kuinka uhriutumista suhteutetaan?

Moitin usein uskontoja. Tässä yhteydessä usein korostuvat itselleni läheiset ja omaa elämää koskeneet aiheet. Erityisesti kristinuskosta tulee tämän vuoksi kirjoitettua. Tätä tulkitaan usein "signaloimisteorian" kautta siten että en haluaisi moittia islamia koska siinä ei tulisi "signaloitua" samalla tavalla. Että fatwakateus vaan jyllää "suvakilla".

"Muoti-ilmiön" katoaminen

Uskonnosta tulevat ongelmat ovat jotain joiden merkitys on monesta pienempi kuin esitän. Suurin osa saamastani kritiikistä tulee uskovaisilta, ihmisiltä jotka valkopesevät ideologiaansta tai sitten jotka sekoittavat oman kokemuksensa absoluutiksi jokaista koskevaksi pääsäännöksi vailla poikkeuksia.

Monelle nämä asiat ovat vieraita. Ihmiset eivät ymmärrä kuin sen minkä kokevat itse.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä